"Suru oli musertavaa. Se raastoi sielua kuin raastin porkkanaa. Se sai minut raivon partaalle jolloin sattui lentämään tuoleja ja kaatumaan pöydät, joskus jopa sirpaleet helisivät lattialla. Itkiessäni nurkassa, menetettyä rakkautta."
Best Friend
Tunnen sen tuomitsevana en lohduttavana. Rehtorin edessä vihamiehieni vieressä mustelmilla ja paikkoja särkien. Katselin lattiaa joka kiilsi puhtaudesta. Rehtori kysyi minulta jotain, mutta en kyennyt vastaamaan. Minua pelotti, tästä koituisi harmia niin minulle kuin myös Jasulle ja pojille vieressäni. Minua raivostutti, hävetti ja pelotti samaan aikaan. Myöskään isäni ei pitäisi tästä joten saisin selkääni ja vähintään viikon kotiarestia. Mitä tekisin minun olisi pakko puolustaa itseäni jotenkin, mutta minua pelotti liikaa....
Hän painoi päänsä selkääni vasten ja lohdutti. Kyyneleet kastelivat poskeni. En voinut mitään kyynelille. Minä rakastan Jasua yli kaiken ja sen takia ero tekee kipeää. Eromme kestää vain 3kk, mutta se on minulle hyvin pitkä aika. "Erossa.." sanoin, "..Liian kauan.." Käännyin ympäri ja halasin tyttöä. Tyttö oli niin pieni, että mahtui melkein kokonaan syliini. "Mulle tulee kauhee ikävä sua." Jasu kuiskasi korvaani. En pystynyt sanomaan mitään vaan vuodatin kyyneleitä hänen paidalleen. En halunnut päästää irti....
Tunteita ei voi mikään peittää. Katsellessani junan ikkunasta märkiä maisemia mitkä olivat äskeisen sateen jälkeen menneet märiksi. Äitini oli huomannut muutoksen minussa ja kysynyt mikä minulla on, mutta minä en ollut vastannut mitään vain isäni tiesi oikean syyn muutokseen ja se oli tyttö jota rakastin. Ja josta joudun nyt olemaan erossa kokonaiset 3kk. Äitini kyllä saa kuulla pian miksi olen niin musertuneen näköinen ja miksi itken koko ajan, mutta minä en syytä kerro vaan isä, jonka idea oli lähteä lomalle kesken lukukauden. Hän ei vain kestä sitä, että olen onnellinen ja sen takia kai olen joutunut koulussa hankaluuksiin. Isäni mielestä ero Jasuun tekee hyvää niin minulle kuin Jasullekkin. Ja paskat se vain pahentaa pahaa oloani ja Jasu joutuu koulussa varmaan kiusaajien kynsiin, koska en ole puolustamassa häntä....
Voiko tämä olla todella minun elämääni. Olen kuin lintu suljettuna häkkiin. Vanhempani pompottelevat minua koko ajan ja uhkailevat koti arestilla jos en muuta tapojani. En voi sille mitään, että rakastami tyttö on aina pulassa ja kun häntä autan joudun itse pulaan. Voiko rakauden eteen tehdä muuta kuin pitää huolta rakkaastaivan josta ei tahdo luopua millään hinnalla. Vanhempani eivät ymmärrä vaikka äitini niin väitti kun isä hänelle kertoi. Äitini luulee tietävän miltä minusta tuntuu, mutta en usko että hän oikeasti tietää..
Lomaa on vielä vähän jäljellä. Vain kaksi päivää. Olen innoissani paluusta takaisin kaupunkiin. Rakkaani odottaa minua ja vain minua ei ketään muuta. Voi kun olisi jo tiistai....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti